Nykyinen lastenpsykiatria ei tuota toivottua tulosta

Tästä yhä syvenevästä nuorten mielenterveysongelmasta on puhuttu monella eri sektorilla ja eri työryhmissä paljon. Vaillinainen perusterveydenhuollon järjestelmä syrjäyttää erityislapset, joilla on neuropsykiatrisia oireita. Kymmenien vuosien ajan Kuopiossa psykiatrian jonoon on päätynyt erityislapsia, adhd, asperger ja autisminkirjon nuoria.

Ongelma perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä näyttää olevan syvä. Vellotaanko jonkin asteisessa oppiriitaisessa ongelmassa lääketieteen ja psykologian ja psykiatrian välillä? Onko koko ongelma yhteiskunnassa liikaa psykiatrisoitu?

Erityislasten hyvinvoinnissa voimme onnistua, muuttamalla rakenteellisesti peruspalveluita ja avaamalla ne solmukohdat, jotka lisäävät jonoa mielenterveyspalveluihin.

Perusterveydenhuollossa pitäisi olla käytössä yksinkertaisia menetelmiä, joilla saadaan oirekuvaus erityispiirteistä. Tarvitaan testilomakkeet, jotka ovat suuntaa antavia sosioemotionaalisista ongelmista ja autismin kirjon piirteistä. Näiden toimenpiteiden käyttöönotto pitää tulevaisuudessa olla osana perusterveydenhuoltoa. Kun tieto mahdollisesta autisminkirjosta on kartoitettu, pitää ensisijaiseksi tavoitteeksi ottaa vanhempien ja koulun tuki. Autismin kirjon erityislapsilla esiintyy jo varhaisessa vaiheessa vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, jotka kärjistyvät pikkuhiljaa koulun alkaessa. Heillä on kyseessä synnynnäinen ominaispiirre, mutta ei ensisijaisesti psykiatrinen ongelma. Jos avuntarve ei kohtaa ajoissa terveydenhuollon järjestelmän takia, niin koulukiusaaminen ja mielenterveydelliset ongelmat tulee esiin ja pahimmillaan työelämästä syrjäytyminen uhkaa. Ennenkaikkea jonot jatkaa kasvuaan Kuopion mielenterveyspalveluissa.

Olisiko viimein aika aloittaa vuoropuhelua KYSin ja yliopiston toimijoiden kanssa ja saada kunnan perusterveydenhuolto kuntoon? Eri hallintoalojen on tulevaisuudessa keskusteltava keskenään, ja ratkaistava järjestelmä toimimaan yhteistuumin joustavammin ja siiloutumatta. Tarvitaan hallintojen synergiaa ja lasten ja nuorten palvelut pitää yhteen sovittaa tarpeita vastaamaan. Tulevan hyvinvointialueen sosiaali -ja terveyspalveluissa on mahdollisuus uudistuksiin ja uudelleenrakentamiseen. Ongelmaa ei niinkään pelkällä lisäbudjetilla enää tulevaisuudessa korjata.