Inkluusio ja resurssien puute

 

Mediassa ja eri opettajien foorumeilla  puhutaan jatkuvasti oppilashuollon puutteista ja yhä huonommin voivista ja huonommin käyttäytyvistä lapsista ja nuorista. Esille on nyt nostettu poissaolot koulusta.

Ruotsissa on koulupakko, toivottavasti Suomi ei tähän mene. Meillä ei ole Suomen koulussa läsnäolopakkoa, meillä on lain mukaan oppivelvollisuuden suorittaminen. Sitä voidaan suorittaa lain mukaan myös vuosiluokkiin sitomattomana opiskeluna, mikäli lapsen terveyden huolto tai muu vakava syy sitä vaatii.

 Opetusministeri Li Andersson puhui MTV:n aamutelevisiossa 9.8.2022 hankkeesta nimeltä Sitouttava kouluyhteisötyö, joka tullaan vakinaistamaan. Siihen liittyen tullaan muuttamaan lainsäädäntöä liittyen poissaoloihin.  Uudistuksella velvoitetaan kuntia ennaltaehkäisemään ja puuttumaan luvattomiin poissaoloihin.

Uudistukseen liittyy rahoitusta, joilla voi palkata lisää aikuisia kouluihin, joilla ei ole opetukseen sidottua työaikaa. Kyseessä on lisätä muutakin resurssia opettajien lisäksi koulupäiviin, jotka voisivat sitten mahdollisesti tunnistaa näiden oireilevien lasten tarpeet ja ohjata myös perheet oikeiden palvelujen piiriin.

 Moni syrjäytynyt nuori on kertonut, että olisivat kiusaamisen ja väkivallan puuttumiseen toivoneet toisenlaisia keinoja. Heidän kohdallaan on vasta aikuisena todettu oppimisvaikeuksia, ja kouluajan tuki on ollut vähäistä tai olematonta, eikä heidän neuropiirteitään ole huomattu tai otettu kouluaikana vakavasti. Huonosta käytöksestä ja poissaoloista tuli vain jälki-istuntoja ja tilanteet pahenivat entisestään. Suurin osa heistä, ovat juuri niitä poissaolijoita.

 Opettajat tuntevat vastuunsa opettamisesta, mutta olisiko muista toimijoista avuksi muuttamaan koulupäiviä mielekkäämmäksi?  

Hyvällä ja varhaisella tuella pystytään vaikuttamaan lapsen, koko perheen ja luokan toimintakykyyn koulupäivien aikana.