Ota vastaan kasvava Kuopio ja huolehdi lapsista ja nuorista.

Kirjoiteltiin ystäväni Hannan ja  Saaristokaupungin pientenlasten vanhempien kanssa ajatuksia lasten tulevaisuudesta kouluja ajatellen....

 

Saaristokaupungin lasten vanhemmat ovat huolissaan alueen päiväkoti- ja koulutilojen riittämättömyydestä. Useat perheet ovat valinneet asuinpaikkansa tietyin perustein, lähellä olevan päiväkodin ja koulun vuoksi. Saaristokaupunkiin rakennetaan uusia asuntoja ja alueelle muuttaa jatkuvasti uusia lapsiperheitä, mutta päiväkoti- ja esikoulupaikkoja on huomattavasti vähemmän kuin niiden tarvitsijoita. Myös koulujen tilat ovat jo nyt aivan täynnä. Vuosittain oppimisen lautakunnassa tehdään väliaikaisia ja usein huonojakin ratkaisuja koululaisia ajatellen. Hätäratkaisut on loputtava ja työtä pitää tehdä suunnitelmallisemmin ja ajoissa. Kuopion kaupungin päättäjillä on tiedossa Saaristokaupungin sekä koko Kuopion kaupungin lapsimäärän kasvu. Katri Hiltunen asuntotoimen johtaja perustelee huonoa toistuvaa päätöksentekoa sillä, että näin on muuallakin. ( SS 11.5.2017)

Tammikuussa perheet hakivat esikoulupaikkoja. Toukokuussa iso joukko lasten vanhempia sai kirjeen, että Saaristokaupungissa on esikouluun ilmoittautuneita lapsia 76 enemmän, kuin esiopetuspaikkoja. Näiden perheiden lapsille tarjottiin vaihtoehdoiksi metsäesikoulua, yksityisiä päiväkoteja tai kuljettamista muihin kaupunginosien esikouluihin. Perheiden olisi pitänyt vastata, mihin vaihtoehtoiseen esikoulupaikkaan he lapsensa toivovat, jo viikon kuluttua kirjeen saamisesta. Kirjeessä ei ollut mitään tietoa siitä, millaisia esitetyt esikoulupaikat ja niiden järjestelyt käytännössä ovat. Osa perheistä ei ole edes päätöstä esikoulupaikasta saanut. Näin ollen uudet kuopiolaiset lapsiperheet ovat soitelleet esikoulujen perään. Lisääkö tämä Kuopion vetovoimaa? Varhaiskasvatuspalvelujohtaja Juha Parkkisenniemi voivottelee aluetta hankalaksi ( SS 11.5.2017)  ”ainahan olisi parempi, jos hoitopaikat olisivat lähellä…” kommentoi Parkkisenniemi savon Sanomissa.

Uppo-Nallen päiväkodin läheisyyteen keksittiin nopeasti hienolta kuulostava metsäesikouluratkaisu. Huono ajatus monellekin perheelle  ja  tämän tulisi olla vaihtoehto perheille, jos he sitä suunnitellusti toivovat. Puun polttaminen pientulisijoissa tuottaa päästöjä ilmaan ja tämä extreme-esikoulu vaatii rahaa oikeanlaiseen sääolosuhteiden vaativaan varusteluun ja aikaa pyykkäämiselle. Suuri huolenaihe on myös lasten altistuminen sekä kodassa, että sen lähiympäristössä näille pienhiukkaspäästöille. Merkillinen asia, mutta sitä ei ole Suomessa mitenkään laissa säädetty. Puunpoltosta vapautuu pienhiukkasia, jotka koostuvatkin pääasiassa hiilestä, sekä kaasuista tiivistyneistä ärsyttävistä ja  syöpävaarallisista hiilivedyistä. Osa hiilivedyistä on helposti höyrystyviä , ne haisevat pahalle ja ärsyttävät hengitysteitä jo pienissä pitoisuuksissa. Tässä kohtaa metsäesikoulu on huono vaihtoehto sen riittämättömän ja äkkipikaisen suunnittelun ja informaation ja päästöjen tutkimattomuuden vuoksi.

Saaristokaupunkiin on järjestettävä riittävät päivähoito- ja esikoulutilat kesän aikana ja tulevaisuudessa. Uppo-Nallen päiväkodin vanhempaintoimikunta vaatii viipaleen rakentamista tuleville esikoululaisille. Lisäksi vaaditaan järkevää suunnittelua kaupungin päättäjiltä tulevaisuuden koulutiloista.  Varhaiskasvatus- ja perusopetuspalvelut on järjestettävä lapsille ja nuorille heidän omalla asuinalueellaan. Lähikouluperiaatetta tulee kunnioittaa.

Kun näin tehdään mahdollistetaan lapsiperheille hyvä ja toimiva arki ja lisätään kaupungin vetovoimaa.

Nyt on punalippujen aikaa ja juhlaa

Vappu, 🎉
Tuo niin odotettu juhla. Tätä juhlaa ei sää pilaa. Se on opiskelijoiden ja työväenjuhla. Sen struktuuri on aina lähes sama. Aattona pidetään naamiaisia, kutsutaan ystäviä kylään, juodaan kuohuvaa, syödään nakkeja ja perunasalaattia. Vappupäivänä puheita pidetään kaikilla toreilla ja mahdollisilla aukioilla.
Tänä vuonna puheiden sisältö todennäköisesti koskee kansainvälisyyttä ja perusturvaa ja hyvinvointia. Nämä asiat kun puhuttavat eniten tällä hetkellä suomalaista työntekijää.
Kamppailin itse kovasti ajatusteni kanssa, että mistä minä puhuisin. Koulutus, työ, lapsiperheet, sote, Suomi-100, maahanmuutto vai kaupunkini vetovoimaisuus ja yrittäjyys?
Jos palataan työelämän hyvinvoinnin alkujuurille, ei pidä unohtaa, että ay - liikkeet ovat työntekijöiden/työnantajan turva. Ammattiyhdistysten vaikutusta suomalaiseen työntekoon pitäisi nostaa korkeammalle sijalle ja arvostaa.
Koulutuksen reformi ja miljoonaleikkaukset toisella asteella, repivät pahasti motivaatiota nuorten lähteä edes opiskelemaan, kun laadullista opetusta ei voi saada. Opintojen jälkeen, on nyt viimeistään 100-vuotisessa Suomessa saatava turvattu työpaikka ja riittävän hyvä palkka, jolla voi elää onnellista arkea.
Terveydenhuolto pitää olla kaikkien saatavilla ja riittävän lähellä, ja asumiskustannukset on oltava riittävän pienet.
Vihapuheet ja rasismi on kitkettävä. Kun me suomalaiset hyväksymme maahanmuuton ja otamme avoimesti vastaan turvapaikanhakijat, ei se ole pois isänmaallisuudesta. Päinvastoin, se kertoo vahvasta isänmaallisuudesta ja vahvasta suomalaisesta identiteetistä, jota ei uhkaa kukaan, eikä mikään. Me voimme siis oppia paljon hyvää maahanmuuttajista, heidän tavoistaan, kulttuurista, ja historiasta samaan aikaan, kun me jokainen autamme heitä integroitumaan yhteiskuntaamme. Näytä avoimesti Suomi-100 juhlan kunniaksi olevasi vahva suomalainen , aito ja ymmärtäväinen. Ole ylpeä kaikesta suomalaisesta. Ole kiitollinen kaikista omista saavutuksistasi ja työstäsi, jonka sinä olet tehnyt. Kulje ylpeänä kantaen isänmaanlippua tänäkin vappuna. Eläköön ihminen ja hurraa suomalainen työ, hyvinvointi ja suvaitsevaisuus. Happy 1st of May. 🌷🌷

                             Kevyesti keskiviikkona


Toissapäiväiset Venäjän tapahtumat järkytti. Pietari, tuo niin kaunis kulttuurihistoriallinen kaupunki naapurissamme. Mahtava lomakohde kylpylöistä, kulttuurista, ruuasta, taiteesta, arkkitehtuurista ja kielistä kiinnostuneille. Pietari tarjoaa kaikkea matkailijalle.


Mikään ei saa minua ymmärtämään noita julmia tekoja.
Maailmassa satsataan rauhaan. Maailmassa laitetaan rahaa uusiin sotakalustoihin. Rahalla saadaan kalustoa ja kalustolla pyritään turvaamaan rauhaa. Yritetään järjestää sotilaallisia yhteisharjoituksia. Nämä rahat olisi järkevämpää kohdentaa rauhanomaisempiin neuvotteleviin toimenpiteisiin ja rauhaa edistäviin yhteistyötoimintoihin.
Rauhanturvaaminen lähtee pienemmistä asioista.
Rauha ja sen turvaaminen tulevaisuudessa lähtee kunnista.
Muistatteko aikaa, kun omalla kylällä sai lapset rauhassa leikkiä ja piileskellä metsissä ja jopa iltamyöhään oli turvallista palata kotiin harrastuksista. Vieläkö voidaan luottaa, että näin on?


Rauha lähtee perheiden hyvinvoinnista. Turvallisista aikuisista. Rauha kunnissa lähtee päiväkodeista ja kouluista.
Koululuokkiin sovelletaan työrauhamallia, jos ryhmässä tuntuu olevan ongelmia opiskeluun.
Päiväkodeissa opetellaan rauhoittumaan ja laskemaan kymmeneen suuttumuksen tullessa.


Kaupunkien tulee panostaa varhaiskasvatukseen ja koulutukseen niin, että se on turvallinen,
 ja jossa joka kevät suvivirsi soi onnellisissa merkeissä lasten ja nuorten keskuudessa.
Haluammehan kaikki  turvallisen ja terveen kaupungin ympärillemme, jossa asuu onnellisia ihmisiä.
Kulttuuria ja rauhaa tulee rakentaa yhdessä kaikkien kanssa. Eri etniset taustat pitää saada kohtaamaan toisensa eikä kulttuurien välinen kuilu saa leventyä.
Tämän päivän rasismia tulee ehkäistä kaikin tavoin. Kaikilla on oikeus inhimilliseen ja tasa-arvoiseen kohteluun minun kaupungissani.

Kunta ja koulutus

Koulutuspolitiikan merkitystä ja kunnallispolitiikkojen asemaa päättäjinä ei pidä aliarvioida. Kaupunginvaltuusto on todellinen paikka, jossa päätetään kaupungin suunnasta.  Koulutuksesta ei saa leikata enää yhtään.  So-Te uudistuksen myötä koulutuspolitiikka jää kunnille. Isoja muutoksia on kuitenkin jo kaavailtu, ja pelko hyvin kehitetystä ja toimivasta koulun oppilashuollon murenemisesta on olemassa.

 Politiikka on demokratiaa, jossa kansan ääni määrää suunnan. Se tulee kreikankielen sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta).  Kunnanvaltuutetun asema ei siis ole pelkästään tunnollista kokouksissa istumista, tai omasta vapaa-ajasta luopumista, vaan tarvitaan osaamista kohdata vaikeat asiat ja ennen kaikkea rohkeutta argumentoida asiat, joissa kuntalaisten hyvinvointi on etusijalla. Kunta tarvitsee yhteistyötä tekeviä päättäjiä, jotka osaavat viedä yhteisiä, arjen ihmisten asioita eteenpäin eli paneutua politiikkaan.

Jos ennen kuntavaaleja annetaan epäolennaisille asioille ja populismille liikaa tilaa, ja sen takia jää moni tärkeä asia kokonaan huomioimatta ja niiden varjoon. Äänestämällä tai politiikkaan osallistumalla jokainen voi vaikuttaa oman kunnan asioihin, kun vaan tahtotilaa löytyy.

Yksi tärkeimpiä asioita, joita kunnallispolitiikassa tulee kehittää, on päiväkotien ja koulujen peruskorjaukset ja liikuntatilojen vuokrausten saatavuus. Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet ovat kiinni tiloista. Vanhempien tehtäväksi ei saa jäädä uusien harrastusten etsiminen siksi, ettei liikuntaseura pääse kehittämään toimintaansa, kun tiloja uusille joukkueille ei löydy. Vanhempien tehtävä ei ole miettiä mihin kouluun lapsensa voi laittaa. Onko koulu terve, tai missä olisi hyvä koulu lapselleni? Hyvä ja terve koulu ja harrastusmahdollisuudet kuuluu kaikille.

Varhaiskasvatuksen subjektiivinen hoito-oikeus takaa kunnissa tasa-arvon. Kuopiossa hoito-oikeuden rajaaminen kaventaa yksinhuoltajien, opiskelevien äitien ja maahanmuuttajaperheiden mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön. Hoito-oikeuden rajaaminen pois sulkee kokonaan oppimisvaikeuksien tuen tarpeen tunnistamisen varhaisessa vaiheessa. Vaikeuksien tunnistaminen jää kouluille, jolloin se voi toisinaan olla jo myöhäistä. Totuus on, ettei meillä ole varaa yhteenkään syrjäytyneeseen nuoreen, jonka sosiaalinen ja tai kognitiivinen tuki olisi pitänyt huomioida aikaisessa vaiheessa lapsen kehitystä.

 Hyvinvoivasta kunnasta kumpuaa motivoituneita nuoria opiskelemaan ja etsimään aktiivisesti töitä. Hyvinvoivassa kunnassa koulutusta rakennetaan tasa-arvoisempaan suuntaan ja koulutuspolitiikkaa nivotaan yhteen aina varhaiskasvatuksesta jatko-opintoihin ja toisen asteen koulutukseen pääsyyn asti. Varhaiskasvatus, iltapäiväkerhot ja koulutusmahdollisuudet eivät saa riippua perheen tulotasosta. Kaikilla on oltava mahdollisuus laadukkaaseen oppimiseen.

C V
-Ateenan yliopisto 1994-2002 ( psykologian-filosofian-kasvatustieteiden maisteri)
-Helsingin Yliopisto 2006 ( erityisopettaja)

 Kävin Platonin Akatemian kursseja v. 1995-1997, filosofian harrastajien ryhmässä Ateenassa.
Olen työskennellyt Suomen suurlähetystössä Ateenassa, vuosina 1995-1999.
Sitten tuli käänne ja hetkellinen muutto Suomeen...alkuvuodesta 1999.
Toimin Eu:n virkamiehenä Liaison officerina  v. 1999-2000, Suomessa UM:n palveluksessa.
Tehtävään kuului vastuu organisoida ja järjestää ja huolehtia ministeritason kokoukset ja 2 EU:n huippukokousta v. 1999,  kreikkalaisten delegaatioiden osalta yhdessä Kreikan Helsingin suurlähetystön kanssa. Sekä huolehtia delegaatioiden majoitus ja kuljetus järjestelyiden onnistuminen.

Muutto jälleen Kreikkaan Ateenaan....2000-luvun alussa päättämään opinnot. Opintojen loppuvaiheessa toimin aktiivisesti Ateenassa PASOK ( pansosialistiko kommatos) puolueen nuorten sosialistisen opiskelijajärjestön jäsenenä Ja myös Kreikan ulkoministeri G.A. Papandreun kabinetissa,  EU:n  kehitys-ja tutkijaryhmässä "ulkopoliittiset suhteet"-opiskelijajäsenenä v.2000-2002.

Vuonna 2002 muutto pysyvästi Suomeen.
Kuopioon muutto  tuli v. 2008.
Kuopiossa aktivoiduin politiikkaan uudelleen ja olen SDP:n KTY:n  jäsen vuodesta 2014.
Sekä Savo-Karjalapiirin kokousedustaja v.2015, 2017.

 Aktiivisena ja aikaansaavana pääsin Kuopion kaupungin opettajien täydennyskoulutussuunnitteluryhmän jäseneksi  2017-2019.
Nyt myös Kuopion kuntavaalit 2017 ehdokas
#ääniopetukselle
#nuorissaontulevaisuus
#hyväarkivauvastavaariin

Roolitus jarruttaa kitkemistä

#työpaikka  #koulu2017 #armeija #valtaasema #alakoulu #velvollisuus #puuttua #kaikilla

Koulukiusaaminen on vakava asia. Se puhuttelee aina loman alkaessa monia perheitä. Usein lomien aikana koulukiusattu saa huilia pitkään koulukiusaamisesta ja lukuvuoden alussa nuori lähtee jälleen kokeilemaan onneaan uudelle lukuvuodelle.  Useimmat tarinat ovat järkyttäviä ja ne seuraavat läpi elämän. Niin kuin koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta, voidaanko harrastustoiminnassa tapahtuvasta kiusaamisesta käyttää nimeä harrastuskiusaaminen? Kiusaamista tapahtuu paljon aikuisten tietämättä, myös lasten ja nuorten harrastuksissa.

Kiusaaminen on ilmiö, joka kehittyy yhteisössä. Voidaan jopa puhua tuotetusta kulttuurissa, jossa valta-asemaa pitävät yksilöt alistavat heikompia. Valta- asemaa siis tavoitellaan yhteisössä. Ilmiön ymmärtäminen puolestaan on ehto ymmärtää, kuinka siihen puututaan. Kiusaaminen pitää saada loppumaan ja lasten tulee tuntea turvallinen ja hyvä yhteisö ympärillään. Yhteisöllä puolestaan tarkoitetaan ryhmää, jossa on tietty määrä ihmisiä toimimassa yhdessä. Ryhmää, jonka jäseniin ei itse ole voinut tai voi vaikuttaa. Ei siis itse saa päättää ketä ryhmän jäsenenä on.

Perhe, koulu, koululuokka, jatko-opintopaikka, harrasteryhmä, armeija ja työpaikka ovat yhteisöjä. Näissä yhteisöissä ollaan jatkuvassa vuorovaikutustilanteissa, jotka luovat mahdollisuuksia kiusaamiselle. Kiusaaminen on hetkellistä vuorovaikutusta ja ulkopuolisen on vaikea tunnistaa, onko siinä hetkessä kyseessä kiusaamisen ilmiö. Kiusaamista tai kiusatuksi tulemisen tunnetta tapahtuu siis paljon muuallakin kuin kouluissa.

Osa alakouluikäisistä lapsista ovat vielä impulsiivisia ja ns. ” totuuden torvia”.  Lapset ilmaisevat rehellisesti  mielipiteensä kaverin paidasta, hiuksista tai ihan mistä vaan. Monet lapset kertovat ajatuksiaan ääneen. Heillä ei aina ole tarkoitus satuttaa. Useimmat lapset eivät ymmärrä, että kyseessä onkin mielipide, joka voi loukata. On myös havaittavissa tahallista toisen haukkumista ja nimittelyä, joka on helpompi tunnistaa kiusaamiseksi. Silloin voidaan helpommin vaatia nimittelijää vastuuseen teostaan. Kiusaamiseen puuttuminen tuntuu oppilaista helpottavalta. He saavat tunteen että heistä välitetään ja he itse rohkaistuvat myös puuttumaan kiusaamiseen omassa yhteisössään.

Roolittaminen on yksi osa kiusaamisen ilmiöstä. On yleistä, että kavereita roolitetaan. Kun yksi keksii roolittaa yhden oppilastoverin, siihen lähtee usein mukaan muitakin. Joku on luokan pelle, toinen on tuppisuu ja kolmas on höselö. Roolittaja ei kysy roolin saajalta, että haluatko, että sinua kutsutaan näin? Näistä saaduista rooleista on vaikea yksin rimpuilla irti. Usein saatu rooli on epämukava ja voi loukata henkilöä. Kun rooli on valmis se seuraa läpi kouluajan, toisinaan läpi elämän. Vaikka roolitus luodaan yksilön oman käytöksen perusteella. Se voi olla hyvinkin kiusallista.

Kiusaaja ja kiusattu ovat roolin saaneita henkilöitä, mikäli heistä käytetään näitä nimiä. Tämä on siis jonkinlainen sosiaalinen status. Kumpaankin liittyy syyllisyyden ja häpeän tunnetta. Kiusattu henkilö etsii päivittäin sosiaalisia keinoja päästäkseen irti tästä kiusatun roolista. Myös kiusaaja tuntee usein syyllisyyttä omasta toiminnastaan ja yrittää kaikin keinoin parantaa tapojaan ja päästä kiusaajan roolistaan. Näitä nimityksiä tulisi tilanteita selvitettäessä käyttää varoen.

Puuttuminen tähän kiusaamisen ilmiöön on velvollisuus. Jokaisen velvollisuus on puuttua näkemäänsä kiusaamiseen. Toivotaan uuden vuoden alkaessa, että kiusaamiseen puututaan herkästi ja heti. Ketään ei jätetä yksin. Varhain puuttumalla voimme pelastaa paljon. Toisista välittäminen ja huolehtiminen ja kiusaamiseen puuttuminen, on avain mukavaan ja kivaan yhteisöön.

Äidit huutaa, miksi lapsi lyö

Miksi lapsi lyö

”Älä anna lapsen lyödä itseäsi”, on lastenpsykiatrien paras ohje mielestäni. Lyömisen syitä ei tarvitse tietää, eikä jälkeenpäin kysellä, vaan yksinkertainen neuvo on, että ketään ei saa vahingoittaa. Lyömisen suhteen on nollatoleranssi. Tämä nollatoleranssi pitää olla perheessä, päiväkodissa ja kouluissa. Oikean ja väärän opettaminen ja asiaan puuttuminen heti, on tällaisissa tilanteissa kaikista tärkeintä. Jos lyöminen sallitaan, se viestii välittömästi lapselle tunteen heikosta vanhemmasta tai aikuisesta, joka ei pysty asettamaan mitään rajoja lapsen tekemisille ja toiminnoille. Tällaiselle käytökselle aikuisen on tehtävä heti stoppi ja kertoa selvästi, ettei näin saa tehdä. Lasta ei myöskään missään nimessä saa lyödä takaisin, ikään kuin osoittaakseen lapselle miltä hänen kielletty tekonsa toisesta tuntuu.

Mikä toimintapa sitten loppujen lopuksi kunnioittaisi lasta, tuntuisi aidolta välittämiseltä ja lisäksi opettaisi oikeaa käyttäytymistä jo varhaisessa iässä? Taaperot turvautuvat kehonkieleen turhautuessaan ja ovat kunnon nyrkkisankareita ja raivottaria. Nämä negatiiviset tunteet kuuluvat lapsen kehitykseen. Myös nuorilla koululaisilla voi olla kielenkehityksen kanssa viivästymisiä, jolloin nuori turvautuu lapsuusiän mentyä ohi kehonkieleen viestittämään turhautumista, huomionhakua, kostoa tai jotain muuta. Myös rajoja haetaan murrosiän alkuvaiheessa ja murrosiässä hyvinkin rajusti, mikäli ne ovat jääneet varhaislapsuudessa puutteellisiksi tai kokemus rajoista ja rakkaudesta on ollut lapsen tuntemuksen mukaan laimeaa.

Uhmakkaat lapset ovat yleistyneet tänä päivänä. Niiden määrä on lisääntynyt päivähoidoissa ja kouluissa. Impulssien hallinta tuntuu myös olevan yhä vähemmän hallinnassa lapsilla ja nuorilla. Oletetaan, että suuri osa aikuisista osaa suhtautua asiaan oikein ja ymmärtää mistä syystä ja miksi lapsi lyö.  Joku lapsi lyö toista, toinen lyö omaa päätään lattiaan. Näissä tilanteissa aikuinen joutuu vaikean paikan eteen pohtimaan tätä asiaa.

Kouluissa kohdataan ja havaitaan yhä useammin väärin suunnatun aggression ohjautumista väkivaltaiseksi käytökseksi ja havaitaan lisääntyvästi uhmakkaita oppilaita. Mutta aggressiota voidaan ajatella energiana. Sitä voidaan miettiä neutraalina elämänvoimana. Se ei siis ole negatiivistä, mutta ei positiivistakaan. Lapsuudesta kehityksen kulkiessa eteenpäin voima ohjautuu eritilanteissa eritarkoituksiin. Tämä ihmisaggressionvoima voidaan nähdä samoin kuin suuret vesimassat voimalaitoksissa, jotka saadaan tuottamaan sähköä, mutta se ei voi tulvia ympäristöön aiheuttaen suuria vahinkoja.

Koulussa opetetaan toimintatapoja ja kohteliasta käyttäytymistä. Jotkut oppivat taidot nopeammin ja helpommin, kuin toiset. Näille hyville käytöstavoille, juuret löytyvät kotoa. Ensimmäinen lapsen sosiaalisen kasvun ja hyvien käytöstapojen oppikenttä on siis koti. Kotona opittuja hyviä tapoja lapsi osaa soveltaa koulussa, harrastuksissa ja kaveripiirissä. Jo päivähoidossa ja alaluokilla havaitaan lapset, joiden poikkeava käyttäytyminen vaatii selvittelyä ja pohdintaa mistä on kyse. Kun vanhempien tai lasten kanssa työskentelevän aikuisen hälytyskellot soivat, niin apua tulee hakea käytösongelmiin heti. Näin ollaan oikealla tiellä ja puhutaan varhaisesta puuttumisesta. Ei tarvitse odottaa tilanteen kriisiytymistä lapsen tai nuoren kanssa, vaan päästään puhumaan asioista heti ja luottamuksellisesti ja avoimesti kasvatusalanammattilaisten kanssa. Myös perheillä on oikeus hakea neuvoa ja apua hankaliin tilanteisiin, joita esiintyy. Moni perhe hyötyisi perhetukipalveluista ja lapsi tai nuori hänelle kiinnitetystä tukihenkilöstä. Varhainen tuki on kuin laittaisi rahaa pankkiin.