Huoltajan
kirje
On monta
asiaa, joita pitäisi pystyä kehittämään lasten ja nuorten osalta. Lista niistä
asioista lienee pitkä.
Savon Sanomat
on julkaissut monta mielipidettä lastensuojelun työntekijöiden työolosuhteita
koskien.( SS 30.12, 3.1, 6.1, 8.1 ja 15.1) Lapsiperheiden asiat ovat minulle
henkilökohtaisesti tärkeitä ja tuon nyt vielä yhden näkökulman. Oman
näkemykseni erityisopettajana. Päädyin tähän, yhden huoltajan lähettämän
sähköpostin luettuani.
Viesti
liittyi perheen pitkittyneeseen kärsimykseen, lapsen asiakkuuteen liittyvän
poukkoilun takia, mutta myös ihmettelyyn koulun roolista. Syyttävää sormea
osoitettiin enemmän tämän huoltajan mukaan koululle. Opettajat kuitenkin
tekevät aina parhaansa ja pyrkivät puuttumaan napakasti ja ajoissa epäkohtiin
ja huoliin lapsesta. Ei varmasti tarkoituksenmukaisesti oppilaita jätetä ilman
tarvittavaa tukea ja huolenpitoa.
Huoltajan kirjettä
lukiessani, tunsin kuitenkin piston rinnassani erityisopettajana. Jääkö meille opettajilla enää
perustyölle, opetukselle ja kasvatukselle aikaa?
Huoltaja
kertoi lapsensa tarinaa, jossa kahdeksan vuotta ala -ja yläkoulun aikana muutama
opettaja vihjaili ja kyseli kautta rantain, ovatko huomanneet mitään kotona
lapsen kehityksessä ja onko kotona ongelmia?
Kukaan koulussa ei puhunut suoraan kahdeksan vuoden aikana vanhemmille,
eikä vienyt asioita eteenpäin. Ilmeisesti koska lapsen arvosanat olivat
9-10 ja lapsi hiljainen.
Tästä vaikenemisesta
oli nuorelle seurauksena viiltelyä, itsetuhoisuutta, masennusta ja päihteet.
Huoltajat olivat naapurin ( lasten erikoislääkäri) pyynnöstä vaatineet ADD/ADHD
kartoitusta. Diagnoosi oli selkeä, lapsi oli ADD – oireryhmän erityislapsi. Kun
asioita sitten huoltajan mukaan aukaistiin, niin takana oli myös pitkään
jatkunut kiusaaminen koulussa ja harrasteryhmässä. Mikä pahinta, joidenkin
opettajien luokassa ääneen sanomisia esim: ”kyllä osaat, lopeta laiskottelu” ”
Kynä käteen ja tekemään” ” Joku se nukkuu, kun yöt kukkuu, eikä saa mitään
aikaan”. Ymmärrän, että tämä on
järkyttänyt suuresti.
Peruskoulusta
ja nuorisotyön puolelta lähtee paljon lastensuojeluilmoituksia, mutta olisiko
siellä myös korjauksen paikka, ettei tarvita raskaita rattaita ja lastensuojelu
asiakkuuksia. Minä jäin henkilökohtaisesti nyt miettimään, että mitä se
ennaltaehkäisevä työ siis on? Miten se näkyy neuvolassa, varhaiskasvatuksessa
ja ala -ja yläkoulussa? Mitä se siis tarkoittaa ja ehdinkö ja osaanko itse tehdä
sitä työssäni? Totean , että kyllä sen täytyy olla myös ajoissa ja rohkeasti
puheeksi ottamista.
Tämän
huoltajan kirjeestä käy ilmi, ettei kukaan uskaltanut kertoa, mitä oikeasti
ehkä ajattelivat. Ennaltaehkäisevä työ ei toteutunut. On ilmeisesti pelätty
asiaa avata rohkeasti ja tästä olen erittäin huolissani. Nyt tarvitaan
keskustelukulttuurin muutos ja rohkeutta ennaltaehkäisevään työhön. Uskon, että
kaikki lasten kanssa työtä tekevät voivat huolensa avata ja etsiä yhdessä sen
tien, joka johtaa oikeanlaiseen tukeen ennen kuin on myöhäistä.
Tässä huoltajan kirjeessä pelastus olisi ollut
ajoissa tehdyt lasten erikoislääkärin ja neuropsykiatrin kartoitukset ja
tutkimukset.
Tällaiset arvioinnit
ja kartoitukset tukevat ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Näin voidaan mahdollisesti vähentää
lastensuojelun ruuhkaa ja asiakkuuksia.
Kuopiossa lasten
-ja nuorten pääsy tutkimuksiin neuropsykiatriselle menee liian usein
lastensuojelun kautta.
Tekemistä on
siis muuallakin kuin lastensuojelun työhyvinvoinnissa. Näihin talkoisiin
tarvitaan kaikki lasten ja perheiden kanssa työtä tekevät kuopiolaisten lasten
ja nuorten hyväksi tulevaisuudessa.