Huoltajan kirje

On monta asiaa, joita pitäisi pystyä kehittämään lasten ja nuorten osalta. Lista niistä asioista lienee pitkä.

Savon Sanomat on julkaissut monta mielipidettä lastensuojelun työntekijöiden työolosuhteita koskien.( SS 30.12, 3.1, 6.1, 8.1 ja 15.1) Lapsiperheiden asiat ovat minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ja tuon nyt vielä yhden näkökulman. Oman näkemykseni erityisopettajana. Päädyin tähän, yhden huoltajan lähettämän sähköpostin luettuani.

Viesti liittyi perheen pitkittyneeseen kärsimykseen, lapsen asiakkuuteen liittyvän poukkoilun takia, mutta myös ihmettelyyn koulun roolista. Syyttävää sormea osoitettiin enemmän tämän huoltajan mukaan koululle. Opettajat kuitenkin tekevät aina parhaansa ja pyrkivät puuttumaan napakasti ja ajoissa epäkohtiin ja huoliin lapsesta. Ei varmasti tarkoituksenmukaisesti oppilaita jätetä ilman tarvittavaa tukea ja huolenpitoa.

Huoltajan kirjettä lukiessani, tunsin kuitenkin piston rinnassani erityisopettajana. Jääkö meille opettajilla enää perustyölle, opetukselle ja kasvatukselle aikaa?

Huoltaja kertoi lapsensa tarinaa, jossa kahdeksan vuotta ala -ja yläkoulun aikana muutama opettaja vihjaili ja kyseli kautta rantain, ovatko huomanneet mitään kotona lapsen kehityksessä ja onko kotona ongelmia?  Kukaan koulussa ei puhunut suoraan kahdeksan vuoden aikana vanhemmille, eikä vienyt asioita eteenpäin. Ilmeisesti koska lapsen arvosanat olivat 9-10  ja lapsi hiljainen.

Tästä vaikenemisesta oli nuorelle seurauksena viiltelyä, itsetuhoisuutta, masennusta ja päihteet. Huoltajat olivat naapurin ( lasten erikoislääkäri) pyynnöstä vaatineet ADD/ADHD kartoitusta. Diagnoosi oli selkeä, lapsi oli ADD – oireryhmän erityislapsi. Kun asioita sitten huoltajan mukaan aukaistiin, niin takana oli myös pitkään jatkunut kiusaaminen koulussa ja harrasteryhmässä. Mikä pahinta, joidenkin opettajien luokassa ääneen sanomisia esim: ”kyllä osaat, lopeta laiskottelu” ” Kynä käteen ja tekemään” ” Joku se nukkuu, kun yöt kukkuu, eikä saa mitään aikaan”.  Ymmärrän, että tämä on järkyttänyt suuresti.

Peruskoulusta ja nuorisotyön puolelta lähtee paljon lastensuojeluilmoituksia, mutta olisiko siellä myös korjauksen paikka, ettei tarvita raskaita rattaita ja lastensuojelu asiakkuuksia. Minä jäin henkilökohtaisesti nyt miettimään, että mitä se ennaltaehkäisevä työ siis on? Miten se näkyy neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja ala -ja yläkoulussa? Mitä se siis tarkoittaa ja ehdinkö ja osaanko itse tehdä sitä työssäni? Totean , että kyllä sen täytyy olla myös ajoissa ja rohkeasti puheeksi ottamista.

Tämän huoltajan kirjeestä käy ilmi, ettei kukaan uskaltanut kertoa, mitä oikeasti ehkä ajattelivat. Ennaltaehkäisevä työ ei toteutunut. On ilmeisesti pelätty asiaa avata rohkeasti ja tästä olen erittäin huolissani. Nyt tarvitaan keskustelukulttuurin muutos ja rohkeutta ennaltaehkäisevään työhön. Uskon, että kaikki lasten kanssa työtä tekevät voivat huolensa avata ja etsiä yhdessä sen tien, joka johtaa oikeanlaiseen tukeen ennen kuin on myöhäistä.

 Tässä huoltajan kirjeessä pelastus olisi ollut ajoissa tehdyt lasten erikoislääkärin ja neuropsykiatrin kartoitukset ja tutkimukset.

Tällaiset arvioinnit ja kartoitukset tukevat ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.  Näin voidaan mahdollisesti vähentää lastensuojelun ruuhkaa ja asiakkuuksia.

Kuopiossa lasten -ja nuorten pääsy tutkimuksiin neuropsykiatriselle menee liian usein lastensuojelun kautta.

Tekemistä on siis muuallakin kuin lastensuojelun työhyvinvoinnissa. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikki lasten ja perheiden kanssa työtä tekevät kuopiolaisten lasten ja nuorten hyväksi tulevaisuudessa.