Nykyinen
lastenpsykiatria ei tuota toivottua tulosta
Tästä yhä
syvenevästä nuorten mielenterveysongelmasta on puhuttu monella eri sektorilla
ja eri työryhmissä paljon. Vaillinainen perusterveydenhuollon järjestelmä
syrjäyttää erityislapset, joilla on neuropsykiatrisia oireita. Kymmenien
vuosien ajan Kuopiossa psykiatrian jonoon on päätynyt erityislapsia, adhd,
asperger ja autisminkirjon nuoria.
Ongelma
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä näyttää olevan syvä. Vellotaanko
jonkin asteisessa oppiriitaisessa ongelmassa lääketieteen ja psykologian ja
psykiatrian välillä? Onko koko ongelma yhteiskunnassa liikaa psykiatrisoitu?
Erityislasten
hyvinvoinnissa voimme onnistua, muuttamalla rakenteellisesti peruspalveluita ja
avaamalla ne solmukohdat, jotka lisäävät jonoa mielenterveyspalveluihin.
Perusterveydenhuollossa
pitäisi olla käytössä yksinkertaisia menetelmiä, joilla saadaan oirekuvaus
erityispiirteistä. Tarvitaan testilomakkeet, jotka ovat suuntaa antavia sosioemotionaalisista
ongelmista ja autismin kirjon piirteistä. Näiden toimenpiteiden käyttöönotto pitää
tulevaisuudessa olla osana perusterveydenhuoltoa. Kun tieto mahdollisesta
autisminkirjosta on kartoitettu, pitää ensisijaiseksi tavoitteeksi ottaa
vanhempien ja koulun tuki. Autismin kirjon erityislapsilla esiintyy jo
varhaisessa vaiheessa vuorovaikutukseen ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia,
jotka kärjistyvät pikkuhiljaa koulun alkaessa. Heillä on kyseessä synnynnäinen
ominaispiirre, mutta ei ensisijaisesti psykiatrinen ongelma. Jos avuntarve ei
kohtaa ajoissa terveydenhuollon järjestelmän takia, niin koulukiusaaminen ja
mielenterveydelliset ongelmat tulee esiin ja pahimmillaan työelämästä
syrjäytyminen uhkaa. Ennenkaikkea jonot jatkaa kasvuaan Kuopion mielenterveyspalveluissa.
Olisiko viimein
aika aloittaa vuoropuhelua KYSin ja yliopiston toimijoiden kanssa ja saada kunnan
perusterveydenhuolto kuntoon? Eri hallintoalojen on tulevaisuudessa
keskusteltava keskenään, ja ratkaistava järjestelmä toimimaan yhteistuumin joustavammin
ja siiloutumatta. Tarvitaan hallintojen synergiaa ja lasten ja nuorten palvelut
pitää yhteen sovittaa tarpeita vastaamaan. Tulevan hyvinvointialueen sosiaali
-ja terveyspalveluissa on mahdollisuus uudistuksiin ja uudelleenrakentamiseen. Ongelmaa
ei niinkään pelkällä lisäbudjetilla enää tulevaisuudessa korjata.