Kiusaaminen ja väkivalta koulussa

 

Niin monella koulun ulkopuolisella näyttää olevan ratkaisuja koulukiusaamiseen. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen, miltä se näyttää.

Ensinnäkin on olemassa kiusaamista, jota kouluissa selvitellään. Koulussa on siihen palkatut henkilöt ja he toimivat vastuullisesti kirjaten asioita tarkasti ylös ja kuunnellen kaikkia osapuolia. He ovat myös aina yhteydessä huoltajiin ja asioihin yritetään saada sopu. Sopu saadaan usein ja kiusaaminen loppuu. Tämä nimike kiusaaminen, kulkee myös työpaikoilla ja aikuisten kesken, armeijassa ja joukkueharrastuksissa, kun selvitellään kiusaamista ja etsitään ratkaisua.

Jokaisen ihmisen kokemus on aito, kiusatuksi tulemisesta. Sitä ei saa vähätellä.

On kuitenkin aivan eri asia koulussa tapahtuva ja lisääntynyt väkivalta. Somessa tapahtuu psyykkistä väkivaltaa, joka ei koskaan tule koulun aikuisten tietoon, ellei oppilas tai asiasta tietoiset tuo sitä julki. Somessa vääristellään toisen kuvia, loukataan ihmisarvoja törkeällä tavalla, etsitään kokonaisia ryhmiä uhkailemaan ja haukkumaan jotakin. Esiinnytään feikki henkilönä ja lähestytään toista nuorta, rakkauden osoituksen merkeissä. Kun suhde somessa etenee, niin pyydetään alastonkuvia. Näitä alastonkuvia sitten laitetaan jakoon ja henkilö häpäistään julkisesti edessä.  Onko meillä keinoja puuttua enää tänä päivänä, kun some ei tee meille niitä näkyväksi. Snapchatissa viestin voit katsoa kaksi kertaa, jonka jälkeen se häviää. Lähettäjä näkee, jos olet ottanut kuvakaappauksen. Siksi oppilaat pelkäävät niitä ottaa tositteeksi. Joten dataa somekiusaamisesta ei selvitykseen jää.

Fyysistä törkeää vakivaltaa esiintyy liikaa. Se on vakavaa ja lisääntynyt kouluissa. Mainitakseni muutamia graaveja tapauksia opettajan uraltani vuodesta 2000 lähtien, eri puolella Suomea. Osoitellaan ja uhataan teräaseella, pidetään kiinni ja lyödään. Potkitaan nivusiin, muiden nähden. Sidotaan puuhun ja hakataan vitsalla. Hakataan toisen päätä seinään ohimennen ja työnnetään päätä vessanpönttöön. Mutta ihan viikottain tönimistä, päällekäymistä, kampittelua ja lyömistä tapahtuu jatkuvasti.

Raakaa ja sairasta, eikö totta? Nämä teot täyttävät rikoksen merkit, mutta miksi ihmeessä ikä poistaa teon rikosnimikkeen? Mitä koulu sitten tekee? Miksi väkivaltaa ei saada kuriin, eikä loppumaan? Useiden oppilaiden kokemus on, että asiat vain pahenevat, kun niitä selvitellään. Oppilaat eivät näe koulun tapaa toimivana. Huoltajilla ei ole selkeää tietoa koulun toimintatavasta.  

Väkivaltaan kouluissa on nollatoleranssi ja selkeät toimintaohjeet viranomaisilla.  Paljon ihmetellään, miksi kiusattu tai väkivallan kohteena ollut oppilas vaihtaa koulua? Koulunvaihdos on huoltajien päätös, tarkoitus on suojella lasta, jos väkivaltaa ei saada kuriin. Tämä on kohtuutonta, vaikka se olisikin lapsen paras vaihtoehto.

Tekijät tulee saada vastuuseen heti välittömästi teoistaan. Koulu ei voi rikosilmoitusta tehdä, eikä opettajat, koska rikosilmoituksen kuuluu tehdä asianomainen tai hänen huoltajansa. Muissa valtioissa koulusta voi erottaa kahdeksi viikoksi heti, tai kolmeksi päiväksi. Suomessa rehtori voi esittää määräaikaista erottamista tai antaa kirjallisen varoituksen, jos muut keinot, eli kasvatuskeskustelu ja jälki-istunnot on jo käytetty ja KI-VA-tiimin selvittelystä huolimatta kiusaaminen ei ole loppunut.

Lastenpsykiatrien paras ohje on, että lähdetään pienistä lapsista, joille pitää opettaa, että ketään ei saa lyödä. Iästä riippumatta älä anna ikinä lapsen lyödä itseäsi. Lasta ei myöskään saa lyödä takaisin osoittaakseen, miltä hänen toimintansa aikuisesta tuntui. Yksinkertainen napakka ohje, älä lyö ketään, se on kiellettyä.

Oikean ja väärän opettaminen vaatii niin perheeltä, kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisilta ja peruskoulun opettajilta paljon, mutta niiden systemaattinen opettaminen, on oikea tapa ohjata lasta ja nuorta käyttäytymään oikein. Väkivallan teosta kiinni jääneet tarvitsevat aina psykologin arvioinnin psykiatrisesta tuesta, niin kuin väkivallan kohde tarvitsee tukea selviytyäkseen henkisistä vammoista.  Näin se on aikuisten kohdalla ja pitäisi olla lasten ja nuortenkin kohdalla. Mutta loppuuko väkivalta koskaan, vai muuttaako se vaan aina tulevaisuudessa muotoaan? Olemmeko me oikeasti tietoisia mitä kouluissa tapahtuu?