Kiusaaminen
ja väkivalta koulussa
Niin monella
koulun ulkopuolisella näyttää olevan ratkaisuja koulukiusaamiseen. Mutta asia
ei ole niin yksinkertainen, miltä se näyttää.
Ensinnäkin
on olemassa kiusaamista, jota kouluissa selvitellään. Koulussa on siihen palkatut
henkilöt ja he toimivat vastuullisesti kirjaten asioita tarkasti ylös ja
kuunnellen kaikkia osapuolia. He ovat myös aina yhteydessä huoltajiin ja
asioihin yritetään saada sopu. Sopu saadaan usein ja kiusaaminen loppuu. Tämä
nimike kiusaaminen, kulkee myös työpaikoilla ja aikuisten kesken, armeijassa ja
joukkueharrastuksissa, kun selvitellään kiusaamista ja etsitään ratkaisua.
Jokaisen
ihmisen kokemus on aito, kiusatuksi tulemisesta. Sitä ei saa vähätellä.
On kuitenkin
aivan eri asia koulussa tapahtuva ja lisääntynyt väkivalta. Somessa tapahtuu
psyykkistä väkivaltaa, joka ei koskaan tule koulun aikuisten tietoon, ellei
oppilas tai asiasta tietoiset tuo sitä julki. Somessa vääristellään toisen kuvia,
loukataan ihmisarvoja törkeällä tavalla, etsitään kokonaisia ryhmiä uhkailemaan
ja haukkumaan jotakin. Esiinnytään feikki henkilönä ja lähestytään toista
nuorta, rakkauden osoituksen merkeissä. Kun suhde somessa etenee, niin
pyydetään alastonkuvia. Näitä alastonkuvia sitten laitetaan jakoon ja henkilö
häpäistään julkisesti edessä. Onko meillä
keinoja puuttua enää tänä päivänä, kun some ei tee meille niitä näkyväksi.
Snapchatissa viestin voit katsoa kaksi kertaa, jonka jälkeen se häviää.
Lähettäjä näkee, jos olet ottanut kuvakaappauksen. Siksi oppilaat pelkäävät
niitä ottaa tositteeksi. Joten dataa somekiusaamisesta ei selvitykseen jää.
Fyysistä törkeää
vakivaltaa esiintyy liikaa. Se on vakavaa ja lisääntynyt kouluissa. Mainitakseni
muutamia graaveja tapauksia opettajan uraltani vuodesta 2000 lähtien, eri
puolella Suomea. Osoitellaan ja uhataan teräaseella, pidetään kiinni ja lyödään.
Potkitaan nivusiin, muiden nähden. Sidotaan puuhun ja hakataan vitsalla. Hakataan
toisen päätä seinään ohimennen ja työnnetään päätä vessanpönttöön. Mutta ihan viikottain
tönimistä, päällekäymistä, kampittelua ja lyömistä tapahtuu jatkuvasti.
Raakaa ja
sairasta, eikö totta? Nämä teot täyttävät rikoksen merkit, mutta miksi ihmeessä
ikä poistaa teon rikosnimikkeen? Mitä koulu sitten tekee? Miksi väkivaltaa ei
saada kuriin, eikä loppumaan? Useiden oppilaiden kokemus on, että asiat vain
pahenevat, kun niitä selvitellään. Oppilaat eivät näe koulun tapaa toimivana.
Huoltajilla ei ole selkeää tietoa koulun toimintatavasta.
Väkivaltaan
kouluissa on nollatoleranssi ja selkeät toimintaohjeet viranomaisilla. Paljon ihmetellään, miksi kiusattu tai
väkivallan kohteena ollut oppilas vaihtaa koulua? Koulunvaihdos on huoltajien
päätös, tarkoitus on suojella lasta, jos väkivaltaa ei saada kuriin. Tämä on
kohtuutonta, vaikka se olisikin lapsen paras vaihtoehto.
Tekijät
tulee saada vastuuseen heti välittömästi teoistaan. Koulu ei voi
rikosilmoitusta tehdä, eikä opettajat, koska rikosilmoituksen kuuluu tehdä
asianomainen tai hänen huoltajansa. Muissa valtioissa koulusta voi erottaa
kahdeksi viikoksi heti, tai kolmeksi päiväksi. Suomessa rehtori voi esittää
määräaikaista erottamista tai antaa kirjallisen varoituksen, jos muut keinot,
eli kasvatuskeskustelu ja jälki-istunnot on jo käytetty ja KI-VA-tiimin
selvittelystä huolimatta kiusaaminen ei ole loppunut.
Lastenpsykiatrien paras ohje on, että
lähdetään pienistä
lapsista, joille pitää opettaa, että ketään ei saa lyödä. Iästä riippumatta älä
anna ikinä lapsen lyödä itseäsi. Lasta ei myöskään saa lyödä takaisin
osoittaakseen, miltä hänen toimintansa aikuisesta tuntui. Yksinkertainen napakka
ohje, älä lyö ketään, se on kiellettyä.
Oikean ja
väärän opettaminen vaatii niin perheeltä, kuin varhaiskasvatuksen
ammattilaisilta ja peruskoulun opettajilta paljon, mutta niiden systemaattinen
opettaminen, on oikea tapa ohjata lasta ja nuorta käyttäytymään oikein. Väkivallan
teosta kiinni jääneet tarvitsevat aina psykologin arvioinnin psykiatrisesta
tuesta, niin kuin väkivallan kohde tarvitsee tukea selviytyäkseen henkisistä
vammoista. Näin se on aikuisten kohdalla
ja pitäisi olla lasten ja nuortenkin kohdalla. Mutta loppuuko väkivalta
koskaan, vai muuttaako se vaan aina tulevaisuudessa muotoaan? Olemmeko me oikeasti
tietoisia mitä kouluissa tapahtuu?